Kenelle työnohjaus kuuluu?

Työnantaja voi päättää, kenelle työnohjausta työpaikalla tarjotaan. Kyseessä ei ole työsuhde-etu, vaikka usein työpaikkailmoituksessa työnantaja mainitseekin, että tarjolla on työn tueksi työnohjausta. Joidenkin alojen osalta työnohjaus on lakisääteisesti järjestettävä. Terveydenhuoltolain 78 c § mukaan työnohjaus koskee henkilöstöä, joka työskentelee terveydenhuoltolain 27 §:ssä tarkoitetuissa mielenterveyden hoitoa antavissa yksiköissä. Pykälä laajeni vuonna 2023 koskemaan myös henkilöstöä, joka työskentelee terveydenhuoltolain 28 §:ssä tarkoitetuissa päihde- ja riippuvuushoitoa antavissa yksiköissä. Tässä laissa on myös kirjattu, että mikäli palvelu toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteispalveluna, tulee työnohjauksen koskea palvelun piirissä työskenteleviä alasta riippumatta. Eli rajausta ei voida tehdä niin, että mielenterveyspalveluita tuottavasta tiimistä vain hoitohenkilöstö osallistuisi työnohjaukseen ja sosiaalihuollon henkilöstö jäisi siitä ulkopuolelle. Työnohjaus on velvoitteena myös erikoissairaanhoidossa. Kliinisen työn työnohjaus ei kuitenkaan välttämättä vaadi työnohjaajan koulutusta, vaan esimerkiksi psykiatrian erikoislääkäri voi työnohjata toista psykiatrian erikoislääkäriä olematta työnohjaaja. Tällöin kyse on potilastyön työnohjauksesta – ja siinä on vahvasti konsultatiivinen rooli, eikä laajemmin työn ilmiöiden käsittelystä.

Toisinaan vuorotyössä voi olla haastavaa saada koko työryhmää kerralla paikalle siten, ettei kukaan olisi joutunut olemaan esimerkiksi työnohjausta edeltävää yötä töissä. Työvuorosuunnittelua tekevän henkilön tulisi kuitenkin olla tietoinen siitä, että kaikki pääsisivät tasaisesti osallistumaan. Ohjasin juuri jokin aika sitten ryhmää, jossa yhdellä osallistujalla oli jäänyt neljä edellistä ohjauskertaa väliin kyseisestä syystä. Esihenkilö helposti sokeutuu ja saattaa syntyä mielikuvia, kuten ”Ei se edes halua työnohjaukseen” tai ”Ei se siellä mitään puhuisi” tms. Jos työnohjausta järjestetään, tulisi kaikilla olla yhtäläinen oikeus, mahdollisuus ja velvollisuus osallistua työyhteisön yhteisiin asioihin.

Joskus minulta kysytään, voiko sijainen osallistua, kun nyt on töissä, tai saako harjoittelija tulla mukaan työnohjaukseen. Osalla työnohjaajista on tiukempi linja, minkä vuoksi asiasta on hyvä keskustella. Itse ajattelen, että alaa opiskelevan on hyvä nähdä myös työnohjausta, ja jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla. Työnohjaus on osa työtä, joten siihenkin on hyvä tutustua. Työnohjauksesta opiskelija voi saada myös mallia haastavien asioiden käsittelystä ja työyhteisön kehittymisestä. Kertaluonteinen piipahtaminen ei mielestäni riko ryhmää tai prosessia, mutta se saattaa vaikuttaa henkilöstön haluun jakaa avoimesti tuntojaan, jos luottamus tilanteessa järkkyy satunnaisen vierailijan vuoksi.