Oman toiminnan ohjaus työelämässä

Eräs ohjattava kertoi jokin aika sitten, että hänellä lähtivät viikonlopun aikana haravointihommat niin sanotusti ”lapasesta.” Hän paitsi haravoi myös teki muita puutarhatöitä koko päivän pitämättä taukoja. Nyt kaikki paikat särkivät, mutta paljon oli myös saatu aikaan.

Hän perusteli tätä toistuvaa omien voimavarojen ylittämistä ja huhkimista sillä, että työn syrjään pääseminen on niin epävarmalla pohjalla ja motivaatio heikko, että silloin, kun homman saa alkuun, kannattaa se tehdä kerralla valmiiksi.

Työelämässä kuitenkin suoritamme säännöllisesti tehtäviä, joita kohtaan meillä ei ole suurta innostusta, eivätkä ne erityisesti meitä motivoi. Kuitenkin kuuliaisesti aikataulutamme tehtävät ja saamme ne tehdyksi ilman erityisiä ponnisteluita.

Meillä on pääsääntöisesti hyvät oman toiminnan ohjauksen taidot työelämässä siitä syystä, että teemme työtä osana jotakin suurempaa kokonaisuutta, olemme tilivelvollisia esihenkilölle ja tiimille, saamme korvausta tekemästämme työstä ja niin edelleen. Kuitenkaan mikään näistä ei itsessään toimi motivaationa siihen, että saisimme epämieluisan työtehtävän tehdyksi.

Epämieluisan, hankalan tai jopa vastenmielisen työtehtävän toteuttaminen vaatii meiltä oman toiminnan ohjausta. Oman toiminnan ohjaus tarkoittaa yksilön kykyä hallita ja säädellä omaa käyttäytymistään, ajatuksiaan ja tunteitaan tavoilla, jotka tukevat tavoitteiden saavuttamista ja soveltuvat erilaisiin tilanteisiin. Se on osa laajempaa itsesäätelyä ja sisältää esimerkiksi kyvyn suunnitella, keskittyä olennaiseen, arvioida omaa toimintaa ja sopeutua muutoksiin.

Rutiinit auttavat oman toiminnan ohjausta monin tavoin, koska ne luovat toistuvia, ennakoitavia rakenteita arkeen ja vähentävät näin aktiivisen suunnittelun ja päätöksenteon tarvetta. Tämä tukee toimintakykyä erityisesti silloin, kun tavoitteiden saavuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä kohdistaa huomio olennaiseen.

Millaisia rutiineja sinulla on oman toiminnan ohjausta tukemassa? Jotkut kokevat apua esimerkiksi työskentelyn kellottamisesta tai ympäristön valmisteluun ja häiriötekijöiden minimointiin liittyvistä asioista. Minä esimerkiksi olen luonut tähän blogin kirjoittamiseen rutiinin, jossa ajankohta on kirjattuna kalenteriin. Päätän aiheen ja ideoin paremmin liikkeessä, joten saatan tehdä sitä kävellen korttelin ympäri tai tyhjentäessäni tiskikonetta. Tämän jälkeen otan vesilasin, istun koneen ääreen, laitan puhelimen äänettömälle, otan purkan suuhuni ja alan kirjoittaa. Sellaisina päivinä, kun en ole erityisen motivoitunut kirjoittamiseen, lupaan itselleni, että vartin jälkeen saan lopettaa, jos tuntuu, ettei mitään irtoa. Toistaiseksi ei ole tarvinnut lopettaa; pelkkä aloittaminen riittää, ja valmista tulee.

Mietin, voisiko haravointihommiin määrittää tauot ja niiden keston. Voisiko esimerkiksi 30 minuutin työskentelyn jälkeen pitää vartin tauon ja jatkaa sitten tai päättää lopettaa, jos ei enää halua jatkaa? Auttaisikohan se?